Taivaankaari

»Isä, istuppas nyt ruuheen,Vie poikki järven tuon.Kas kumpu vehree, tuuheeSaarella tuolla on!

Sen harjaa taivaankaarenPää toinen painaltaa.Siks kun mä sinne saanen,Oi jos se viipyis vaan!»

Hän kiirein soutaa, käkeeJo läpi kaihilan,Kun näyn kauniin näkeePois Fanny haihtuvan.

Nyt kyynel karvas ensiSilmästä pienosen.Isänsä kysyyn riensi,Miks pyrki saarellen.

»Ilahuttaa äitiäniKukilla pilvien.Niin kauniist’ vihmaeliNiit’ alas kummullen.»

»Kas kukkia nurmen näitä,Mit’ on!» hän vastasi.»Jos maassa syntyneitä,Ne taivas kasvatti.

Sen säteitä ne juopi,Sen pilvet kastaa ne.Päiv’ idän loistoon luopi,Suo hohteens ruusulle.

Ota, virka äidillesi:»Nää taivaan tielläniMä löysin, minnekäsinÄitini viittaili.

Nää noukin juur kuin taivaanPortista tulleet ne. –Jos Herraa palvomm’, aivanHän saapuvillamme.«