Kääntymys

Töin tuskin muistin haltiat harvoinkaan,Tyrskyissä huiman tietehen harhaillen;Nyt täytyy purjeet kääntää toisin,Matkoja vanhoja uudistella.

Taivainen Taatto, näät, tuliliekilläänUseesti ruhtoin pilviä, ohjasiLävitse selvän ilman ukkois-valjakotkiitävin vaunuinensa:

Niin että jäykkä maa sekä virtain vuoJa Styx ja hornat hirveät Taenaron,Tuon kammottavan, ynnä AtlaanViimenen äärikin järkkyi siitä.

Voi Luoja nostaa lanseat, loistavanLannistaa, tuoden pilviä: ruunun täänFortuna julma siivin sievinSieppasi, tuonne sen riemuin siirsi.