Keväällä (Horatius)

Pois luminietokset suli, ruohot nurmia verhooPuut taas lehtiä saa;Muotonsa muuttaa maa, matalampina vierivät virratHuuhtoen töyrämiään.Pian Sulotar kera siskoisten sekä luonnotartenkiHyppyyn käy alaston.Kuolematon sin’ et oo – sen lausuu vuosi ja hetketKun sulo aikasi vie.Pakkasen läntinen lauhduttaa, kevähän kesä poistaa,Itsekin poistuakseen.Kun omenoineen saapuvi syys, joka jähmeän talvenTieltä, jo taas pakenee.Taivahan vauriot kuut nopeat toki korjata taitaa;Vaan sä kun vaipunut oot.Tuonne missä on Aeneas hurskas ja Tullus ja Anaus,Tuhka ja varjo sa oot.Ken ties, jos jumalat tämän päivän määrähän liittääHuomiota etkeäkään?Ei perijän käsi ahnas kaapata voi sitä minkäRiemuhus uhraat sä.Kerran kun kaatunut oot sekä tuomios loistava MinosLausunut sulle on,Ei sukus, Torqvatus, puhetaitosi ei sua auta,Eikäpä hurskaus:Kainoa Hippolytust’ et tuonelan yöstä DianaMillään voi pelastaa,Unholan kahleit’ ei voi Theseus PeirithooltaKatkoa ystävältään.