Postumukselle

Voi, aika rientää, Postumus, Postumus,kuin siivin siirtyy vuodet, ei viivytämiel’ hurskas töitä kuolon kolkon,ryppyjä, vanhuutta uhkaavaista.

Vaikk’ kolmin sadoin härkiä uhraisitjokainen päivä, ystävä, ehdy eituo virta suruinen, mi sulkeeGeryonin, Tityonkin kuulun.

Sen poikki kerran käyminen kaikkein onmaan minkä lapsia liemmekin, lienemmekuninkahia tai kerjureita,kaikille pursi on purjevalmis.

Varomme turhaan vaaroja taistelon,pelkäämme merta Hadrian myrskyisää,oi turhaan! Turhaan välttelemmesyksyllä terveyden syöjää tuulta.

Ei auta, kerran nähtävä kunkin ontuo virta tumma, vierivä hiljalleen,myös heimo herja Danaon lasten,Sisyphus, tuomittu pitkään työhön.

On heitettävä maa, koti, vaimokin,tuo mieluinen, ja puista sun tarhassassua, hetken lyhven herraa, seuraamatkalle sypressi synkkä yksin.

Perijä tulee ansiokkaampi, juosatojen salpain sulkemat viinit, käysun pöytääs niinkuin pappi, kastaakaulaa ja paasia permannonkin.