Romalaisen runoniekan Q. Horatius Flaccon ensimäisen kirjan 22 laulu

Virhetön ja tahraton mies ei kaipaaMaurilaisten peitsiä eikä jousta,Eikä myrkky-nuolia viinihinsä,Ystävä Fusco!

Matkatkoon jos Syrttien kuohuvaisten,Taikka jylhän Kaukaso-vuoren kautta,Taltta maita, joita taruisa huhtooVirta Hydaspes.

Äskettäin kun luona SabiinilaistenLatelin kullastani Lalagesta,Lähti hukka minua asetontaKohta paolle.

Dauniankaan sotasan tammikoissaMokomaista petoa eipä siinne,Eikä Juban leijona-maisemissaHeltehisissä.

Jospa joutuisinki kedoille niille,Joill’ ei puut’ ei ruohoa konsa huoju,Joilla tuulispäät ja vihaiset viimatAlati raivoo.

Jospa auringonki ratasten alle,Kuss’ ei kuume kärsi imeisten olla;Ainianpa Lalage hymyinensäLempeni voittais.