Kehräävä Gretchen

Meni onni pois,tuli tuska vaan,en rauhaani löydäma milloinkaan.

Missä hän ei lie,on tuonen tie,elo tyhjä on,sydän lohduton.

Pää parkanion sairas nyt,mun mielenion särkynyt.

Käyn ikkunaanhänen vuokseen vain,hänt’ etsein käynvain huoneestain.

Mi ylväs mies,jalo varreltaan,hymyhuuli, hertas,silmä valtiaan!

Mi hurmaus,kun haastaa tuo,kun kättä, ah,tai suuta suo!

Povi paisuu tääpäin ystävää,jos saan sun kiinnien päästäkään,

sua syleilen,sua suutelen,sun suudelmiisima raukenen.