Sumusarjat

Himmeä holvi,väisty ja raukee!Taivas, sa aukee,eeterin armaansiintää jo suo!Huurtehen harmaanusvat sa poista, –sammuissa tähtein,aurinko, loista:aamuhun lähtein,lämpöä luo!Ilmojen keijuinhenkevä heimo,maan yli leijuin,nurmilla liitää;seurahan kaipuukaihoten kiitää!Vartaloin tunnutharsoihin haipuu;nousee ja vaipuuliehuvat hunnut.Verhoon ne sulkeelehvikkövuoret,rinteillä kulkeemietteissä nuoret,lempeä kuiskii,sykkii ja säikkyy. –Köynnökset huiskii!Rypäleet väikkyy!Kohta jo paisuinsuihkuin ne raisuintynnyrit täyttää:virtoina kuohuin,helmeily viineinlailla rubiineinsäihkyvän näyttää. –Utuiset sarjat,taas alas häilyin,laajoiksi lukee,järviä luoden;kunnaiden harjat,saarina päilyin,esiin jo aukee,riemua tuoden.Aurinko seijashetken jo hohti:henget ne leijaspielille pilvein;leikkivin ilveinvaipuen vuoroinsaaria kohti.Riemuja kuoroinkuulemme sieltä:Karkelo keijuinkäy yhä leijuin,kunnes kuin ihmeinkaikki jo hajoo. –Toiset ne vajoovarjohon puiden,tai utuvihmeinliehuen liitää,veen yli uiden;toiset ne kiitääauvossa lemmenpois yhä valoon,Tähtölän taloon,hehkuja hemmensuutelemaan.