Thulen kuningas (Leino)

Tuo kuningas Thulen harmaanoli hautaan uskollinen.Hän kädestä kuolevan armaansai maljan kultaisen.

Se juhlissa tuotihin esiin,hän kalliiks sen arvioi,hänen silmänsä menivät vesiinjoka kerta kun siitä hän joi.

Ja kun tuli kuolema hälle,luki kaupungit maansa hän,muun kaiken soi perijälle,ei maljaa elämän.

Hän linnassaan pidot laatimeren rannalla myrskyisen,hän juhlahan vasallit vaatialle kaarien korkeiden.

Nous kesken naurun ja naljan,elon joi tulet viimeiseen,pyhän heitti hehkujen maljanveen valtavan syvyyteen.

Näki, kuinka se upposi, haipui,miten ahnas aalto sen vei.Hänen silmälautansa vaipui;sen enempi juonut ei.