En luullut –

En luullut, ettäma olla voisinvain tuskan tuoja;ma uskoin toisin.

Vain hyvä ollamull’ oli mieli,vaan toista haastaajo mailman kieli,

mi leimaa kaiken,jost’ ei se piittaa,vain hylkytyöksija ilkkuin viittaa

ain menneisyyteen,jost’ ei se tiedä;näät, onnenlahjaaei mailma siedä.

Ja kyistä kieltäjos sen sa kuulet,niin pian kullansa kuonaks luulet;

et itsees usko,et muihin luota,vaan epäluuloinvain kuulet tuota,

sen valtaan kunnesniin lujaan juutut,sen orjaks ettäsa viimein muutut.

Ei ensi kertaanyt mailma jauha,ei mieli murru,ei riku rauha;

vaan: sydämeenisa isket haavan,jos miestä mittaatvain jälkeen kaavan.