Huolen tullen

Voi, että jäin ma sinustajuur kun ma sinut löysinja kun ma luulin, että masun sidoin vaskiköysin.

Voi, että onni untenikuin kuollut kukka raukeeja maahan pilvilinnanikuin tuhkakasa lankee.

Mut huoli pois! On elo täävain vaihtumista pelkkää;tääll’ ilon kannel heläjääja surun virsi helkkää.

Ne kilvan kaikuu keskenäänja niitä kuulla täytyy,siks että ruumis raihnas tääyön ikijäähän jäytyy.

Nyt murhetta ja huomennaehk’ erä ilon hurmaa.Ma uskon, luonto, ettet samua suruhuni surmaa.