Niin lähellä kuin veri sydäntäni

Niin lähellä kuin veri sydäntänimua oot sa armas, enkä sinustavoi saada enää irti itseäni,vaikk’ koittaisinkin siteet ratkoa.

En irti pääse; liki, lähellänioot joka hetki, joka ainoa,kuin poltinrautamerkein sisimpänikuvaasi, kulta, kantaa kalleinta

Ja vannon, että haudan partahallese selvin piirtein siellä säilyvi,on yhtä sees, ei peity tomun alle,

vaan aina puhtahana päilyvi,ja, vaikka vaeltaisin tuonelalle,se siellä vieläi mulle häilyvi.