Oli kuudanyö

Oli kuudanyö ja me kaksinkäsikädessä kuljettiinmeren rantamalla ja sielläpovi povehen suljettiin.

Oi, vieläkö armahin muistatyöhetkeä herttaista?Ma en ole ennen, en jälkeenelänyt tuon vertaista.

Oi, muistatko kuinka me silloinsadun lapsina ladeltiinja kauaksi untemme mailleme miekkoset kiideltiin?

Miten tuskat ja murheet maisetoli syömelle vennoimmat,miten sieluihimme me saimmesulohaaveet hennoimmat.

Miten henget valkeasiivetmeit’ tiellämme palvoivatja taivahan tähtöset kirkkaatjoka askelta valvoivat.

Sano, jos sinä voit, mitä saattaayö tällainen tarkoittaaja voiko sen muistoa koskaanpois povesta karkoittaa.