On niinkuin –

On niinkuin nyt minä laulaisinmun viime virteni sulle;mut tiedä en, kuinka ma kertoisinmitä olit sa armahin mulle.

Sinä olit mun onneni rakentajaja mun onnettomuuteni luoja,sinä olit minun rauhani raastajaja mun tuntoni tyynen tuoja.

Olit laulajan elämänlaulelma,olit kulkurin kuoleman soitto,hymy riemun ja kyynel tuskasta,yön harso ja huomenkoitto.

Oi, kuinka ma voisin kertoakaan,mitä soit, mitä et sinä suonut,kun maljasta, mit’ tulit tarjoamaan,olen liiaksi paljo jo juonut.

Ja nyt humalapäisenä hoilailenvai – myrkkyjuomanko join ma?Vähät siitä, kun virteni viimeisennäin loppuhun laulaa voin ma.