Palava pensas

Sa oot se pensas palava,min erämaassa näin maja jonka luokse korvessahämmästyneenä jäin ma.

Oi katso, riisuin kenkäni,kun paikka tää on pyhä,ja polvistuin nyt eessäsima vielä viivyn yhä.

Ja silmin seuraan liekkejä,jotk’ katsehestas valuu;on kuollut mulle elämäja unhoittunut paluu.

Oi katso kuinka rintaninyt puhdas on ja suurija kuink’ on valmis voimanisuurtöiden tekoon juuri.

Sa puhu vain ja käske, sunsanaasi vaan ma vuotan,yks’ sana sun on käsky munja voittohon ma luotan.

Oi anna merkki yksi vaanja valmis olen hetija vaivun vaikka alle maan,jos sun ma täällä petin.