Toukokuulla

Taas maanmies tekee toukojaanja ahertaa ja muokkaa;on itsepäinen pinta maan,se tuskin pelkää kuokkaa.

Maan uutteralla työllä saamies sentään siitä sadun,jos päivä sitä paistattaaja karkoittaapi kadon.

Saa leipää siitä koko maa,saa nekin, joita vaivaei paina, jotka odottaajos kohta eivät kaiva,

ja saavat osan suurimman,kun heill’ on kaikki lähteet,ja ansioksi raatajanhe jättävät vain tähteet.

Niin tääll’ on sääntö ollut ain‘ja oleva on vasta,jos raataja ei nouse vaintyö-orjan asemasta.

Vaan nythän kevät tullut on,ett’ yksin luomakuntaan:jo orjajoukko onnetonmyös kauhistuupi untaan.

Jo auennet on silmät sen,nuo uneliaat, joissavain hehkui katse tuskainen.Nyt velttous on poissa!

Näät, nyt kun kevät tullut on,kun elpyy valta elon,niin orjakin jo osatonnyt karkoittaapi pelon

ja nostaa päänsä vaipuneen,käy kiirein veljesjoukkoonja yhtyy virteen valtaiseen,mi kaikuu joka loukkoon:

”Käy eespäin väki voimakas!”niin soivat sanat sorjat,ja sävel jatkuu ponnekasja eespäin käyvät orjat.

Käy eespäin! – kaikuu kutsu tuo.Ei ihanampaa sanaa;se käskee punalipun luoja taisteluhun manaa.

Sä sitä vain nyt kuulekin,se kevään suulla haastaa.Käy eespäin uskoin, unelmin,pois ies, mi luitas raastaa!