Kuhnijain laulu

Mun on niin herttaisen hyvä ollakuin sairaan Betesdan lammikolla,kun olen istunut vedessä.Mä pääsin taudeista tällä tapaa,nyt olen vaivoista vallan vapaa,on uusi elämä edessä.

Ei mitään lääkettä ennen vettäoo ollut. Tiedämme, sitä ettäjo esi-isämme käyttivät.Eivätkä suinkaan he aivan suottaniin terveet olleet: kun sata vuottaja enemmänkin he täyttivät.

Vaan tätä lääkärit eivät kiitä;on omat lääkkeensä heillä, niitähe aina tahtovat tyrkyttää.Nyt taas on keksitty jotain uutta –se mitä lie kuuttasataakuutta –,mi kuppatautiset myrkyttää.

Mutt’ ennen vanhaan vain puhdas vesipois vaikka millaisen taudin pesikuin kädet pestähän noesta.Sen kautta pitaalitauti luistaa –nuo kertomuksethan kukin muistaakai vielä Jordanin joesta.

Ja yhä meidänkin kansallammeon varmin pelastus – kylpyamme,kun sitä oikein vain käytetään.Näin puhdistumme me kautta kasteen –noin kahdenkymmenenviiden asteenvedellä amme kun täytetään.

Se pelastaa meidät kuolemastaja synnin vallasta, saatanasta,ja vanhan Aatamin hukuttaa.Se saapi terveeksi sairastuneen,ja rauhallisehen, syvään uneense levottomankin nukuttaa.

Se taudinsiemenet kaikki tappaaja lapamadotkin ulos lappaa,ja moni on saanut kokeasemmoista, jota ei voisi luulla:voi mykkä puhua, kuuro kuulla,ja saapi näkönsä sokea.

Jos sull’ on vatsa- tai keuhkotauti,niin älä lääkkeitä lainkaan nauti –ne ovat karvaita, pahoja.Suli’ onhan helpompi keino eessä,mi auttaa varmasti: istu veessä,niin paljon säästät sä rahoja.

Jos lapset sairastaa kurkkumätäätai tulirokkoo – ei mitään hätää,kun annat höyryssä hiota,ja sitten ammeeseen kaadat vettäja annat istua siinä, ettäsaa tauti ruumiista liota.

Jos lapset kirkuvat, ämmä pauhaa,ei sulle pahaakaan anna rauhaa,niin keino tää ota etehen.Kas, heti rauhoittaa kylpy akkaa,ja samoin kirkuna lasten lakkaa,kun panet istumaan vetehen.

Tää keino parantaa myöskin hullut.Jos joku on mielenvikaan tullut,se hänelle on hyvin tärkeä.Kun hänet istumaan vesivannaanvaan hetkeks muutama kerta pannaan,jo tulee päähän taas järkeä.

Jos päässä huono on, harva tukkaja alkaa lähteä, niinkuin nukkavarisee vanhasta takista,ei kauan kestä, kun koko kalloon putipuhdas kuin puinen palloja loistaa loitolle sakista.

Vaan ilman öljyä, ilman rasvaataas tukka kauniisti päässä kasvaa,se tulee pitkää ja paksua,kun istut iltasin vesipaljuun.Näin hiukset taasen saat päähän kaljuunja ilman pientäkään maksua.

Niin monen runoilla tekee mieli,vaikkei oo selvillä äidinkielieik’ ole ollenkaan kykyä.Niin monen semmoisen kynämiehenon jäänyt kehitys puolitiehen,ja varsinkin tätänykyä.

Vaan ilman pientäkään harjoitustaja kehitystä ja opastustavoi runoilla kuka tahansa,kun istuu ammeessa aamusellaja pitkin päivää ja iltasellaja hautoo vedellä mahansa.

Siis jos sä runoilla tunnet halunja olet valmiiksi saanut alun,niin kuhnimalla saat jatkoa.Ei tarvis runoa kesken jättää,ei myöskään liikoja siihen mättää,ei suotta sanoja katkoa.

Mä tätä keinoa aina käytän,näin esimerkkiä muille näytän –siks olen virkeä toimissa.En vallan vähistä sairastukaan,vaan olen terve kuin tuskin kukaanja aina hyvissä voimissa.

Vaan kun ma kuitenkin kerran kuolenja tulen tähtien tuolle puolen,on pitkä matka tuo edessä,niin en mä helvettiin joudu vaivaan,vaan aivan varmahan perin taivaan,kun olen istunut vedessä.

Vaan kyllä kai tämä nyt jo riittää,en tahdo enempää tähän liittää,vaan tämän lauluni lopetan,ja riisun housuni, panen myttyynja menen istumaan vesipyttyyn –teen mitä toisille opetan.