Nuoremman veljen huolet

Meit’ oli veljeksiä kaksi.Kun minä synnyin nuoremmaksi,se mulle synniks luettiin.Siks paikattuihin repaleihin,vanhemman veljen kuluneihinvaatteisiin minut puettiin.

Vanhemman veljen kapaloihinkäärittiin, käytettyihin noihin –uusia millään ehdollaei voitu ostaa –, tuuditeltiin,kun itkin, uneen nukuteltiinvanhemman veljen kehdolla.

Sain parrattomat joulu-ukotja rikkinäiset savikukot,jos leikkiin oli halua.Ja hevosetkin hännättömätja kärryt vanhat, pyörättömät,ja monta muuta kalua.

Kun alkoi talvihuvitukset,sain vanhat, poikkinaiset suksetja ruostunehet luistimet.Ja kesäll’ oli samat tavat:vanhemman veljen ongenvavatmä sain ja vanhat uistimet.

Vanhemman veljen vanhat lakitja paidat, housut, liivit, takitmä päälleni sain pukea.Ja lakattuaan opinnoistasain käyttämänsä kirjat, joistamä läksyni sain lukea.

Sain kuluneina, käytettyinäja pilattuina, särjettyinävanhemman veljen tavarat.Ja kun ma miltei avojaloinjo talvellakin käydä aloin,sain saappahansa avarat.

Oon aina saanut pelkkää moskaa,vanhemman veljen vanhaa roskaa –hän aina uutta tilasi.Jo vanhempani: äidin, isän,ja samoin äidin toisen nisänhän aikoinansa pilasi.

Vanhempi veli vihdoin naikinja pirullisen ämmän saikin:he riitelevät keskensä.Kun vihdoin kuolee veli rukka,niin silloin minut perii hukka:saan – naida hänen leskensä.