Sorrettujen marssi

Ylös veikot, siskot, työhön!Ponnistakaa voimia!Jäisimmekö sorron yöhön,kun on aika toimia?Nyt on revittävä perinsortovallan juuria,kun ei voitu vähin erinmurskata sen muuria.

Voimmeko me elää, eivätriistäjämme kysyneet,kun he meiltä leivän veivät,sanoissaan ei pysyneet.Liian kauan ovat meillelakejaan he säätäneet,niinkuin karjaa mieron teilleperheitämme häätäneet.

Samoella vaimot, lapsetsaivat pitkin metsiä,vanhuksetkin harmaahapsetleposijaa etsiäuunista, mi seisoi vielä, –ainoo jäännös kodista.Torpan rauniot ei sielläoikeutta todista.

Monet kauhun päivät kovatolemme me kestäneet,sortajamme meiltä ovatelononnen estäneet.Sorakuoppihin ja soihinmoni turhan takiajoutui, taikka vankiloihinvallan vastoin lakia.

Surmaks sudella on valta,miekka mielipuolella.Vaan ei päästä sorron altasurulla ja huolella.Pois siis valitus ja huolet!Vallasta on syöstävätalas miehet mielipuolet,jotka meitä ryöstävät!

Todellako tarvitsemmeanastajain armoa?Totta totisesti emme,jos on meillä tarmoa!Ylös yöstä, siskot, veikot!Vapautta vaatikaa!Alas pimeyden peikot!Laki heille laatikaa!

Aina ovat sortajammevaltaa väärin käyttäneet,halveksien joukkoammesormellansa näyttäneet.Vaan kun väkivallan lyömme,silloin arvon antavatmeillekin, ja silloin työmmehedelmiä kantavat.