Vallankumous (Uskela)

Se yllättää kuin hirmumyrsky. Jyskyinjo yhteiskunta järkkyy, järisee,sen vankat perustukset täriseeja tukipylväät kukistuvat ryskyin.Sen pohjavoimat saivat sortumaan,on siitä kohta raunioita vaan.

Kun päivä laskiessaan painuu mereenja taivaanrannan valtaa valollaankuin tahtois pilvet polttaa palollaanja itse peittyisi ja peittäis vereenmaan, taivahan, niin silloin nähdä voi,ett’ ennenpitkää myrskyn pauhu soi.

Näin tulee vallankumous. Kun hätäon suurin, kaikki toivo rauennut,kurjuuden kuilu eteen auennut,se puhkee esiin, myllertää – ja mätäperustus yhteiskunnan kukistuukuin myrskyn murskaamana ontto puu.

On myöskin vallankumous kuin kevät:jäät, lumet sulaa maahan lokaiseen,saa lehti ruusunoksaan okaiseen,inehmot itkevät ja hymyilevät.Se tuskia ja turmiota tuo,vaan myöskin uutta elämää se luo.

Se rajuilman puhdistavan nostaaja uudet toiveet tuopi rintahan,sen kautta kalliisehen hintahanonnensa kansa kärsinyt saa ostaa. –Se kärsimyksen maljan pohjaan joi,nyt sille sopusoinnun sävel soi.