Varkaitten valta

Niin kauan, kauan kärsi köyhä kansaja huijarien hyväks teki työtä.Kun kehnon palkan sai se vaivoistansa,niin kireemmälle veti nälkä vyötä.

Se tukalaksi tulee ajan pitkään,ei elä enää tarmokkaalla työllä.Ei auta enää eespäin keinot mitkään –itsensä hirttäisikö nälkävyöllä?

Vai sieppaisiko kourahansa seipäänja sillä itseänsä puolustaisi?Kun työ ei enää auta miestä leipään,niin ehkä sitä taistelulla saisi.

Vaan nytpä huonon keinon keksi hätä:on sama tulos taistelun kuin työnkin.Ei varkaat vanhaa ammattiaan jätä,vaan varastavat vielä nälkävyönkin.

Vei tuhansittain surmansuuhun sota,ja suuret joukot muuten murhattihin,tai odottaissaan tuhmaa tuomiotacamorran luoliin kuoli kamalihin.

Niin, monta sortui sorakuoppiin, soihin,ja ”järjestys” kun vihdoin saatiin voimaantuhannet tuomittihin vankiloihinja varkaat pantiin heitä vartioimaan.

Ja vankiloissa jatkuu nälänhätä,kun vangin osa menee varkaan taskuun.Se ruoka, millä ruokitaan, on mätä,vaan kelvolliseks merkitään se laskuun.

On tukalata aina köyhän olo,ei helposti hän elatustaan hanki.Vaan silloin vasta asema on nolo,kun hänestä on tullut varkaan vanki.