Mummuni hauta

Kumotappas nyt heleästi tänneKirkkomaahan, luo valoas vain hetki,Että voisin nähdä mä täällä ristit,Piilevä kuuhut!

Maa jo peittää taattoni tää ja vaarin’,Piennä pikkupoikana tänne saatoinHeitä; nytpä taas kova tauti tempasMummuni hellän

Tuonelaan, mä kun kotosell’ en ollut.Pyhän kummun tään kupehella sitten– Sanoivat niin – sai majasensa hän, munHellijä armas.

Kiillä siis, kuu, ehtosa tähti, ettäHaudan löytää nyt osoaisi orpo;Hänkin kastaa mielisi hautakummunKyynelehillään!

Kulki alta kuu kulokarvapilven:Lumihiuteet kiiltävi kirkkomaassa;Siellä mummun’ kultana hautakummunVälkkyvi katto.

Kevähän taas tultua sinne pistänPihlavaisen kasvamahan, kukoistaanPikkusirkun, tuon sulokielikertunLaulamapuuksi.