Älä luule mun tuhanten lailla

Älä luule mun tuhanten laillaSua kahlehtivan, – oi, ei,Koen aukoa mailmoja sulle,Mihin aattehes tuskin vei.

Niin helposti katkonen kahleen,Mi pikkumaiseks sun lois:Punan tahmean maireelta riistän,Revin turhuuden naamarin pois.

Sa ilmaa henkiä saisit,Siniseestettä hurmaavaa,Mi raitista nuoruutta antaa,Elinintoa riemuisaa.

Niin silmäs tarkistuneinaIsot tutkis ja pienetkin,Ja ma itse jo mitätönnäSun eessäsi seisoisin.