Canovan Pariksen edessä

Tule, keiju, ahtaassa liivissäs!Kas rintaa, kuinka on miehekäs,– Ois siinä uinua kerta!Ois siinä riemua auvoineen,Kun jo voima marmorijäntäreenVoi saattaa kiihkohan verta!

Tule, keiju, ahtaassa liivissäs!Vai suotta taivaiset – mietipäs –Soi tuomiovallan hälle?Vai suotta Helena lähti, vai,Pois myrsky-yöhön, kun niin nyt saiHän untua rinnalle tälle?

Sa painat sievästi pienen pääsJa näytät ynsänä ikävääs,Kun voimaa ylistää halaan;Mut teräsliivien kahleisiinJää olo oudoks ja ahtaaks niin,Miten kätkenet aatostas salaan.