Hämyä templissä

Murhe hiljaa ääntyy,Hiljaa vainen ääntyy,Ja sen vakavuuteenHarvoin katse kääntyy.

Ken sen templiin kulki,Liian pyhään kulki,Jotta siks sen ristiMerkitsisi julki.

Templiss’ yö on vuoroin,Raskas kaiho vuoroin;Varjot synkät heittyyKomeroihin kuoroin.

Hämy siell’ on musta,Hämy liian musta,Jotta mitkään muistotAntais valaistusta.

Silmäs siellä kaihtuu,Ja kun noin se kaihtuu,Kaikki kuvat, mielteetSulta tyhjiin haihtuu.

Ilma raskas ain on,Henkes ahdas vain on;Kun sa ulos pääset,Luot kuin päältäs painon.

Turha rukous oisi!Mitäs uhrit voisi?Ken siis alttarilleKynttilöitä toisi!