Kiitos!

Kiitos, kun lemmitPuhtaalla miellä,Vaikka jo toivoRaukesi tiellä,Että se kiintyisiKihloilla vielä!

Tuntosi vaatisAstuvas toisin,Toisin kuin lemmestäsHuomannut oisin,Tai mihin kohtalosJohtaa ma voisin. –

Tuttu on mulleTuo äänetön kaipuu,Huokaus karvas,Mi itkuhun haipuu,Sydän kun tietää,Ett’ unhoon se vaipuu.

Vaikkapa onniVienyt ei meitäRiemuiten käymäänNuoruuden teitä,Niin älä murhein saPäätäsi peitä!

Lupaa se! – tiesithänSieluuni haastaa,Jotta voin hunnunLemmestä raastaa,Laulaa sen pyhyyttä, –Ilkkuin sen saastaa!

Kiitos, – ma tunsinMielesi alaa,Aavistin kyyneles,Itketyt salaa,Haavaas kun koitti heMyrkkyä valaa!

Kiitos, kun nostaaHenkeni koit sa!– Milloin ma murruin,Hoivasi toit sa,Vikani kaikkiAnteeksi soit sa.