Välin haipuvat, vienot äänet

Välin haipuvat, vienot äänetSatumailmasta lapsuudenNe unhosta kaiun ilmiToi uinujan syämehen.

Taas siinsivät aavat silloin,Taas laineista luodot nous,Jo kummasti kaihon usvatYli saarten ja selkäin sous.

Mut kaiku jo kasvaa hymniks,Mi kiirivi helkähtäinPois, pois yli lahtien väikkeen,Pois, pois sinimetsihin päin.

Satumailma, sa totta lienet!On elpynyt entisyys!– Vait, vait, mitä tunnet ja tiennet,Miks kaikkeen hengität hyys!