Sonetti (Ah, kevät-ilta kyll’ on ihaninta)

Ah, kevät-ilta kyll’ on ihaninta,Kun luonto suuri huokuu levossaan,Kun tyynnä, rauhallisn’ on vetten pintaJa taivon kantta kuvaa kalvossaan.

Mut kuitenkin on kaikist’ armahinta,Mink’ ihmislapsi tuntee rinnassaan,Kun nuorukaisen puhdas, hellä rintaUhkuupi tyytyväisnä onnestaan.

Kun kevät koittanut on elämälle:Kun sydämensä sydän saavuttaa –Oh, mikä vertaukseks käypi tälle?

Ah, silloin taivas maan jo valloittaa –Kaikk’ autuaalta tuntuu lempivälle –Ja sielut nauttii riemun hekumaa.