Jaakko Juteinille

Pelto-maata pehmennyttäSekä auran terän alla,Että astoimen ajolla,Muokattua monistellen,Peri-pohjin perattuaVaotessa varsin tottaKyllä kysyttänee vieläKaksi kättä kääntäjeltä,Miehen kättä, miehen mieltä,Eikä lainkaan lapsellista;Muutoin aura ajaissansa,Herja tämä heitteleepiMonet polvet poikki kylvön,Monet sikkelot sisähän,Saarten kolkat konkkelille,Luiskuu viintoon viskomalla,Vellomalla veteläisen,Ruman rusko-mullan kanssaRuoka-mullan mullin mallin,Kaatomalla kahden puolen,Kivet, ravat raunioista.

Mutta Sinä siivon suopa,Sinä jäykkä-jäseninen,Suomalainen syntymästä,Meidän mielenkin halusta,Ennen muinon elämäsiLaittelit keväällä kerranKaikki kalut taitavasti,Kävit sitten vaan kädelläYhdellä ja yksinäsiOman nerosi ojassa,Varustukset jo varana,Yhdellä yritykselläTuosta noin vaan tunkemahanAuraa ahkerikko-maahan,Mehuttomaan meidän kielen –Siksi sitä moni luuli –Urhollinen, uuras miesi!Vaikka totta toinen käsiKiini oli oikeudenLento-kirjan kiehkeroissa,Vaikka varsin terä toinen,Toinen terä, toinen varsi,Toiset tavat työ-kaluille,Eväs-kontit erilaisetMolempain, mokomihin,Miestä kyllä kysyvihinTöihin totta tarvitaankin.Niin nyt työtä tehtyäsiKahdenlaista, kahden miehen,Harteet heti hellimähänSekä käsnätkin käsihinSaattavata saitpa SinäPellon pinnan piirretyksi,Turve-käntit käännetyksi,Kuohkiaksi kovan kuoren,Sekä pellon pehmiäksi,Viljan kauniin kasvavaksiAivan vähässä ajassa;Ett’ ei keksiä kerinnytNiitä moni niittäjistä,Moni myöskin myöhästyypiKaahiessa katsomaan jaKuulustamaan kuinka kummatToimeen saatti SuomalainenNurmen nurin kääntäissänsäOman korven kasvamilla,Veitsen oman vuolemilla,Oman pajan paahtamillaKestävillä kaluillansa.

Jaakko, jalo viran töissä,Laulun latoja Juteini!Selvä seppä Viipurissa,Sinä kalun kaunihimmanSekä terien tekiäHarvinainen, Hattulasta!Kauvan nähnyt nuhjumista,Kauvan kuullut kukkumista,Paljo palkeen pauhumistaViipurista, viimein kerranKyllästyneenä kysyypiSuomen suku jo Sinulta:”Mitäs miitit, mies, niin kauvan?Kyllä on jo odotettuSaita saavan säästöstäsiRikkahasta riemuksemme,Näpistäsi nähdäksemmeOman pellon, perkaamasi,Kaunihia kasvannoita.Sillä vaikka kalut kaikki,Vaiva, vahvuus käsi-varrenSinun ovat osinkota,Ystävämme, yhteisestäPelto-maasta maksettavaOmpi toki osa-lyhde.Siihen päälle päätteheksiMaksa poispa maksettavaVero vielä viivytetty.Miittimälla mitä voitat?Pääset paremmin pahastaTulos’, Jaakko, jakamallaKoko suomen suvullesi.Jopa siltä joutusasti,Kohta tulee korjatuksiAnti köyhällä ajalla,Niin kuin nisu lintuisiltaKylvettynä kynnykselleTaka-talvena kovana.Älä suutu Suomen maahanSuomen kansaan suloisehen.Maa on mettä makiampi,Kansa koko kiitollinen,Vaikka vuosien perästäSydämensä sytyttyäVasta saapi sanomahanPoika täällä pohjan maalla,Mitä mielessä makaapi.Onnellisna ollessasiIsiä ja ihmisiä,Oivallisen osan saanutSekä riemun rikkahimmanLuojan meille lohkoessaKullekin oman osansa,Empä tiedä toivotellaSitä suurempaa Sinulle;Olkoon vaan nyt olevainenPuuttumata pysyväinen! –Mutta vielä viimmeheksiToivot tuotan maakuntammeSanoillansa sanoessa:Jutuistapa nyt Juteini,Vierahista vihkamoistaKerran kätesi molemmatIrti saanut itsellesi,Koettele kyntöäsiKerran kahdella kädellä.Tuota toinen kynä-veitsi, *)Vanha veitsi vaivoistansaLasin ala laskettua;Vuole sillä Suomen sulka,Sulka suihkuva, teräinen,Jolla taidat taivutellaUudet vaot vainiolle,Ajamalla aika-miehenAjolla juur ahkerasti.Ja jos pääsi palavahanTuosta tullut poltteleepiTaikka kulkku kuivettuisi,Eli kieli kiprimöissäKita-lakeen kiinittyisi,Maistelekas maljastasiRyypyn reunasta repäise,Aika-miehen astiasta,Tohvisesta toimen miehen,Jonkun kerran, – joudukkeeksiValmis tuossa vaollasiKaupunkimme kiitollisen,Viipurin kalja-kapassaVesi, meteen verrattava,Meistä maistava medelle,Hunajalle huulissamme.Sitten vielä siitönäkinKärkemmästi kyntö käypi,Juosten jalan, juotuasi,Että vaahti varsastasiVieressäsi vierteleipi. –Kyllä kynnät, kyntänetkinIlman muiden muistutusta,Itse pellolle isäntä,Eikä paha palkollinen,Mutta, tiedät, tekeväistäKaikki kilpaan kiihottavatLaiskan aina laskemallaJoutilaana juoksemahanMihin mieli vetäneepi. –Sanottua sanomalla,Kerrattua kertomallaMinäkin siis mielestäniToivottaen tuota vieläHalun oman osottaissa:Kynnä kelpo kyntäjämme,Aja aina siihen astiEttä Sinun, elämäsiAurinkoinen alaville,Laineisehen laskeissansa,Aina vielä ajamastaLöydettyä, löysänneepi! –