Keidas

Keskellä erämaan keltaista vihaaolin vaeltajain ilo –tuuli vei tuoksuvan viestinikaukana menehtyvillevaeltajille länteen ja itään!

Olin elävän hengitys kuolleiden maassa.Mutta erämaan viha kietoikuin kireä rengas,erämaa lainehti lähelläniupottavan lyijymeren lailla...Lasinterävänäon hietavihma sihissyt ylläni,erämaan hämähäkki-hihitys,hidas surma,vuosia, vuosia.

Puuni – hiekan syömät,mykät, mustat huudot,lähteeni, lähteenihämärtyvä silmäsyvällä...Voi menehtyvää voimaani!Vaeltajat, vaeltajat,viestini ei saavu enää!

Silloinkuulen:syvällähopeinen poreilu!

Lähteeni etsien uusia teitäelottoman alitse,hyytyneen vihan.

Hopeinen poreilu!Nauruni kuolemassa.