Kesä (1942)

On ranta sateentuore,lehdet pirskoittavat tuoksuaan,läikkyy silkki vedenläpi aurinkoisen sydämen.

Kyllin olet kuunnelluttalven ääniä pimeinä öinä.Olet kiusatun väsynyt varjo.

Tässä on kesän ateriakaikkien aistien janoon ja nälkään.Syö auringon leipää,juo huolettomuuden purosta,ajelehdi vesilinnun laillaajattomuuden kuullossa,ahmi, kunnes uuvutitämisen horteeseentuntien vain siemenen ahtaan kaipuunkasvaa, kukkia, kantaa syksyynväkevää hedelmää!