Lunta

Katso, talvi pudottaa ikkunain eteenvalkean, hilajavan verhon.Tuhannet pienet silkkikellotkoskevat ruutuunhiljaisuutta hennommin.

Kuljit äsken kirvelevin hermoin.Melu, kiire, ahdistusvyöryi kirskuen ylitsesi.Värisit kuin poljettu mato.

Katso, nyt on hyvä,Olet huoneessasi hiljaakuin jalokivi lippaassaanympärillä valkea samettimaailma.Olet tyyni, säihkyvä, murtumaton.

Lumi liehuu ruudun takanakuin valkoinen sauhu.Talven viileä haltiatarastuu pehmeästi ohi.Sen hämärät, hunnutetut silmätvaikenevat auringosta.