Oleanderisatu

Minä olen hyljätyn linnanpieni murheellinen neito,ja sinä olet suuri, väkevä sankarikaukaa ihmeellisestä maailmasta.Kenties olet jonkun kreikkalaisen jumalan poika.Olemme kulkeneet koko päivänloistavassa metsässä.Sinne on valunut kultaa taivaaltaja putoilee yhä oleanderinkukkia.Sinä ihana hullu,luulisi taivaan olevan viiniä täynnä!»Olet liian säteilevä tänään», sanot,»mieluummin katson suoraan aurinkoon.Ja niin pieni olet,sopisit oikeaan käteeni!»Ja silmäsi kiintyvät minuuntäynnä jumaloivaa hellyyttä,ja minä katselen kättäsiväkevää ja kaunistaja minusta tuntuu,että ulottuisin suutelemaan sitä,jos nousisin varpailleni.