Runon synty

Sydämeni oli tallattu puutarha,kukaton, autio,arkipäivän kovat askeleetkumisivat lakkaamatta yli,mutta minä odotin.Syvällä mullan pimeydessä kuohui,yön hiljaisuudessa silmujen hennot päätnapsahtelivat jäykkään kamaraan.

Elämän syväaurakulki viiltäen ylitseni,olin hajalla, haavoissa, vapisin.Silloin pulpahti ilmoille vihreä liekki,maan nuori, valoisa henki.Olin nöyrä ja ihmetystä täynnäkuin Aadam ensi aamunansa.