Satu (Vala)

Oli kerran kuninkaantytärhento kuin pieni vilukukka.Ja Elämä tuli eikä kuullut häntä,sillä hänen äänensä oli hiljainen.

Ja kuninkaantytär otti sydämen rinnastaanja puhui sille.Se oli jalomuotoinen kuin maljapunaista rubiinia.

Ja kuninkaantytär hän meni poispäivääkään elämättä.Mutta sydän kiisi kuin soihtuyli erämaiden,löysi Elämänja särkyi punaisiksi pisaroiksihänen julmille käsilleen.