Syysilta (Vala)

Käyn rantaan.Taivas tähdistäon korkea ja hiljainen.Lyö vesi mustin lainen mustiin kiviin,ja rannan puussa lehti viimeinenkuin käsi hukkuvantai mykkä tuskanhuuto ahdistaa.

Kuun maljan vaskisennyt nostaa metsänneito yli latvojen,ja helähtäinsen särkyy laita,putoo sirpaleina mustaan veteen.Vain alakuloinennyt kaiku puiden alla nyyhkyttää.