Taj Mahal

Surullisina iltoina,kun ympärilläni on autiota ja yksinäistäja olen väsynyt pieneen, köyhään elämääni,huvittelen lapsellisella unelmalla:olen pieni tyttö kuumilla Itämailla,joka illoin hiipii Jumna-joen rannalle,hiljaisten puutarhojen marmoritemppeliinuhraamaan bel-puun kukkia ja sandelipuutaMumtaz-i-Mahalille,jonka soikeat kasvot olivat kuin kuultava hedelmälihassansa vielä raakilon virvoittava kirpeys.

Istahdan valkealle marmorilattialleja kuuntelen pepalin oksien suhinaauneksien rakkaudesta,joka rakentaa haudan,ihanan kuin Taj Mahal,pienen ruumiini ympärille –

sitten kun olen kuollut.