Talviaurinko

Aurinko paistaa lumiseen maailmaanja tekee kaiken säteileväksi.

Ikäänkuin myriaadeiksi sirpaleiksi särkyneenäse kimaltelee maasta ja metsistä,valkeilta niityiltä ja vuoriltatuo talven aurinko,joka on kuin valkoista timanttiakovan, jääkirkkaan taivaan alla.

Maailma on kuin korkea Jumalan huone,jossa vallitsee kylmä, kirkas ajatus,eikä mitään huumausta,sellaisten Jumalan huone,joiden sydänkin on kuin valkoista timanttia,jotka ovat virheettömiä ja ankarianiinkuin se Jumalakin,joka ei maan kamaralle astu,vaan tuomitsee taivaitten takana.

Katson arkana tämän temppelin oveltaaistimeni sairaina valkeudestaja pakenen majani hämäräänitkemään aurinkoa,kesän huumaavaa aurinkoa,ja lempeää Jumalaa,joka suutelee silmujaastellessaan kesäöinämoniväristen tuoksujen keskellä – –