Se sattuu itsestään

Mä joka ilta astelenTuon niityn polulle,Oveltaan impi huomaa senSaa vastaan minulle.Ehk’ emme koskaan päättäneet,Olemme aina yhtyneet.

En tiedä kuin se käyneekään:Mä häntä suutelen.En pyydä mä, ei tahdo hän –Se sattuu itsekseen.Kun suun on suulle oikotieJo tuttu – synti estää lie!

Eip’ perho leikkiin ruusultaMyös lupaa pyydäkään!Viilettä illan kasteeltaEi kukka kysykään!Mä lemmin häntä, mua hän –Ei sanottu viel’ sitäkään!