Väsyneitä puita

Yö, jota kauan, kauan varroimme, lujaanympäri päittemme sulkeutukoon!Myrsky ei lepää,aallot eivät asetu –ei aamu meitä varro;törmällä seisomme, kaukana, kauimpana.

Lyö runkomme, myrsky, lyö viimeinen vastusjuurista syömessä vanhan maan!Yö ei sitä kerro,aallot eivät asetu –ei aamu meitä varro;mut ei taipua, murtua vaan ... vain murtua.

Lainehet ahnaat, laajaksi hautamme luokaa,tehkää suureksi kaatumisemme!Kerran vaikenee myrsky,kerran valkenee yökin –ei meitä aamu varro;uuvuimme myrskyssä seisomaan, myrskyssä sotimaan.