Työn laulu

Joka suunnalla Neuvosto-Karjalan,maan, sorrannasta vapahan,soi uusi laulu. Sävel senon selvä, puhdassointuinen.

Karun korven peittoon painuu miessaha, kirves käissä. Rinnan liestyöinnosta lämmin, raikas on,kun ryhtyy puitten kaatohon.

Savu nousee piipuista tehtaiden,jyly, jyske käy työpajojen.Teräsmoukari nousee, laskee, lyö,väen köyhän onnea laulaa työ.

Sen sävel soi vuorilla, laaksoissa,sen sävel soi soilla ja pelloilla.Missä tyynet on tai läikkyvät veet,soi laulun mahtavat säveleet.

Ryskää, jyskääkankailla Karjalan.Sihisevät sahat,iskevät kirveet.Kaatuvat jymistensolakat männyt;luisuvat järvien,jokien uomaaKarjalan sahojensirkkeliteriin,laudoiksi, lankuiksileikattavaksi.Onneksi Karjalantyön tasavallan.Kohua, tohuapelloilla, soilla,järvillä, vuorilla.Iskevät, iskevätvasarat naulaan.Veistävät parrujaterävät kirveet.Kaupungeitaja tehtaita nousee.

– Kiire, kiire,kuumeinen kiire,vinkuvat pyörilläkiitävät hihnat.– Kiire, kiire,toistavat rattaattehdaspajojenjymyssä, jylyssä.– Nousevi Karjalanköyhien onnisosialismia luovasta työstä.