”Hyvää joulujuhlaa”

Pieni poika repaleissaastuu polkuaan,käsissänsä kohmenneissakantaa pussiaan.”Joulujuhlaa”, kellot soivat,”joulujuhlaa” kuuset huminoivat,”joulujuhlaa” raikuu laulu, soitto,ihmisrinnoissa on ilonkoitto.

– Poika kulkee väsyneenä,jalka horjahtaa,tuuli vinkuu yltyneenä,nurkat paukahtaa.”Joulujuhlaa”, pyytää poikanenastuessaan pirttiin ihmisten,saapi murun, toran, hälle ärjyillään,”hyvää joulujuhlaa”, toivoo lähteissään.

Poika näkee hongat salonjoulukuusinaan,niihin näkee tähtivalonluovan loistettaan;elon kynttiläinen riutuensydämessä tuikkaa raukallen,”hyvää joulujuhlaa” hälle soipitalven tuuli, kylmää tarinoipi.

Poika murtaa pakkasessaleipäpalastaan,silmässänsä suruisessakyynel kirkkaanaan –.”Joulujuhlaa” huulet hälle kuiskaa...”huu, kuin kylmä”, tuulen huntu huiskaa –.Kulkee – valo loppuu tähtiteistä,muistaa äidin tarun jouluenkeleistä –.

Saapuu kotiin uuvuksissa,äiti viluissaansairahana tuskan kahlehissaviruu vuoteellaan;taittaa leivänpalan äidillensä,vuoteen luokse vaipuu polvillensa,painuu nurkkaan pehkuvuotehelle:”hyvää joulujuhlaa” kuiskaa sairahalle – –.