Kansanopisto

On ilta myöhä –.

Takassa tuli räiskää,haastaa vanhus:

”Kerro armas, mit on tarkoitus sen talon,mis koko viime talven ahersit –?”

Nuor tyttö rukkiansa polkee,herääpi aatoksistaan:

”Heti kerron.

Se koti on, mis lämmin kodin henkiylitse kaiken aina vallitsee.Sen tarkoitus on ihmisiksi,pohjan lapset nostaa,mi teoin, sanoin, tarkoituksinvain siunausta kansallensa tuottaa.Sen tehtävä on suuri:jalostaa sydän, käsi kasvattaa,ihanteet terveiksi ja puhtoisiksi;sydämmeen suuri hyvän kaipaus.

Se kansaa kasvattaa:mi maamme sydämmestäpoistaa hallan, roudan karkoittaa.Sen tarkoitus on kansaa luoda:ei orjaa, mutta ihminenmi toisienkin teot, tarkoitukset tajuu;ei korskaa, mutta ihminenmi ihmisarvon itsessänsä tuntee.Se kansaa kasvattaa:mi teoin eespäin kulkee;kansaa, mit työnsä kiittääsen tarkoitukset näyttää.Kansaa, mi kodin lämmittääja yhteisonnen ylinnä tuntee.

Se uudestansa Väinön kantelonsaa saloillamme soimaan,ja uuden kansan,työn ja ihmisyyden valko kansan,herättää hedelmöimään pohjolassa,sen kansan,mi työstä onnen Sammonijäti kestävän luo Suomellemme –”.

Lopetti tyttö.

”Ymmärrän mä pyrkimykset,tavat tämän talon,ne pohjolamme valtiaaksi tahtooedistyksen, valon.Sen töitä onni aina seuratkoon.ja hyvän käsi sitä johtakoon.”

Näin virkkoi vanhus,kyynel kirkas silmässänsä.