Minä muistan

Siellä laitakaupungissakuulun Pariisin,istuin katukapakassausein iltaisin.Minä muistan, niin kuin ois’ sepäivä eilinen,kun ne hiipi huoneen halkilailla varjojen.

Nuorta kansaa olivat netytöt hentoiset,nuorta, vielä alkupuollatoiset kymmenet.Mutta kasvot, oi ne muistan –aivan keltaiset,silmät kuoppaan painuneinatylsät, kuollehet.

Ryki, röhki, rinta heilläsisään painunut,risat ympärillä heiluivarsi kuihtunut.Hiukset kuni vanhuksella,horjuin kulkivat,värisevät, kylmä heillä,taudit ankarat.

Syliin juopuneille pyrkitoiset ottivat,lasin siitä huulillensausein nostivat.Puhe rivo, juopuneinakohta riehuivat,siitä minne –? Älä kysy –sitten lähtivät.

Siellä laitakaupungillakuulun Pariisin,tämän katukapakassanäin mä iltaisin.Aina muistan tämän kuvansynkän, murtavan –.Mitä kasvaa näistä sitten? –»Kuvat Jumalan».