Näin unta

Näin unta, että merestäilmestyi kansa uus,siin terve voima, ihminen,oli paras ihanuus.

Se kulki maita ponnellase kylmät korvet kaas’,sen töissä kunto kajastija tarmon tunne taas.

Se soi vaan ihmisvirsiäse nauroi esteillen,se uhmain suurta unelmoiain’ päivää palvellen.

Sen töistä onni ilmestyipois raukes rampuus tää,ei kärsinyt se haaveitaei yötä, hämärää.

Se kansa uuden huomenen,sen unissa mä näin –,heräsin – sairas elämätaas siinti silmähäin.

Mä muistan unta, merestäkun nousi kansa uus’ –,mä toivon, että unenilois’ todeks’ vastaisuus –.