Sorrutko sorea Suomi –?

Soivat synkät, murtavaisetuhmalaulut yllä päiden,liikkuu voimat polkevaisetkera sorron tuisku säiden.Sorrutko sorea Suomi –,kaadut kuni nuori tuomikukan kauneimman keralla –?

Iskut soivat, joka hetkikalleimpaasi riistää, raastaa,alkaakohan hyinen hetki,jolloin voima yksin haastaa –?Sorrutko sorea Suomi –,kaadut kuni nuori tuomikukan kauneimman keralla –?

Viestit vierii, keitoin samaa:hallat nousee, soista, öistä,kaiken oman vieras lamaa,huhuu huolen hetkilöistä.Sorrutko sorea Suomi –,kaadut kuni nuori tuomikukan kauneimman keralla –?

Uhkaa kodin, kansan kaataa,vieraat tavat, ohjeet säätää,polkee lain ja maahan maataa,edistyksen oraat jäätää.Sorrutko sorea Suomi –,kaadut kun nuori tuomikukan kauneimman keralla –?

Suuren villit vihat palaasulle kauhun nuotioina,sylin kuolettavin halaasua hurtat katkeroina.Sorrutko sorea Suomi –,kaadut kuni nuori tuomikukan kauneimman keralla –?

Soivat, soivat syksyöisetpahan kalpalaulut meille – –Missä, miss’ on Väinämöiset,jotka vievät toivonteille –,ettei sorru sorja Suomi,kaadu, niinkuin nuori tuomikukan kauneimman keralla?

Rinnoissamme, rinnoissammesiell’ on lemmen pyhätpalkeet,siellä valvoo Suomeammerakkauden suvivalkeet.Ei, ei sorru sorja Suomi –,kaadu ei, tää nuori tuomikukan kauneimman keralla!

Lyököön viha, tulkoon yömme,paistaa päivä povessamme,kaadetun luo ehjäks’ työmme,Suomi säilyy sieluissamme!Ei, ei sorru sorja Suomi –,kaadu ei tää nuori tuomikukan kauneimman keralla!

Vihan valta, se on luntarinnan rakkautta vastaan,vaikeet päivät, ne on unta,suojaa hyvä Suomi lastaan.Suojaa, ettei sorru Suomi –ettei kaadu nuori tuomikukan kauneimman keralla.

Sydämmissä suojatkaammevärit rakkaat, tahrattomat,silloin ain’ on omaa maamme,kasvaa päivän oraat somat.Elää, kasvaa sorja Suomi,nousee kuni nuori tuomikukan kauneimman keralla –!