Vanha mummo (Uotinen)

Istui kummulla vanha mummokuunteli tarinoita.Kuunteli viestejä rajajoenviestejä vaikeoita.

Kyynele silmässä vanhan mummonhuokaili haikeasti,mummon poskia iltatuulisuuteli koleasti.

Kertoi kummulla vanha mummonuorille nouseville,kertoi ajasta entispäivänKarjalan orahille:

»Taas ne rajalta viestit vieriikertoivat kauheoita,syttävät Karjalan kankahillesurujen vaikeoita.

Muistan aikoja entispäivänorjuutta ankarata,täälläkin seisoi kasakkaparvi,tais’ olla heitä sata.

Orjia oltiin lahjotusmaidenraukkoja raatajoita,lakina herrain mielivaltaja kasakan pamppuloita.

Riehui rivosti kasakkaparvetturmeli monta, monta,muistan selvästi, tunnen tarkasti:orjuus on onnetonta.

Metsäkin silloin oli jo tullutkielletyks’ hedelmäksi,tapasi metsässä kasakka miehenhakkasi hengettömäksi.

Ei ollut turvaa, ei ollut hoivaaelomme raunioilla,raskasta päivää, raskasta yötätunsimme alati noilla.

Muistan aikoja entispäivänne oli mustia öitä,ne oli synkkiä syksyn teitäpäiviä pimeöitä.

Taas ne rajalta viestit vieriikertovat kauheoita,syttävät Karjalan kankahillekaihojen valkeoita.

Onhan tuttuja tummat viestitKarjalan kankahälla,peittävät Karjalan kantelonkinsurujen sammalilla.»