Aamu-huokaus

Kun aamutähti kirkkahasti loistaa,Ja päivä armainen yön sumut poistaa,Ma puolees käännyn, rakas Isäni,Ja rukoilen: oi, kuule lastasi!

Ma olen rauhan unta jälleen maannut,Ja armaan valosi taas nähdä saanut;Se ansiosi on; oi, Herrani,Mun sydämeni Sua kiittävi.

Vaan päivän helteestä kun sydän uupuu,Ja voimaa sua seurata jo puuttuu,Ma silloin teen, mit’en ma tahtoiskaanJa vaivun syntiin synnist’ yhä vaan.

Kyll’ olen kurja ansioita vailla,Vaan käskystäsi tohdin lapsen laillaSun luokses tulla, Totuus, Elämä,Sä sentään et voi mua hyljätä.

Oi, ole kanssani, kun myrskysäälläOn sydän hukkumaisillansa täällä,Sä mua tue, neuvo, ojenna,Ja tietä oikeata osoita!

Oi, että Sulle uhrata ma voisinMun elämäni kokonaan, niin oisinMa onnellinen aina tääll’, ja tuollaElämän lyhykäisen tuolla puolla.

Kun sitten joutuu illan kultahetki,Ja päättyneet on päivän puuhasetki,Iloa, rauhaa tunnen, rinnassaJa voimaa taivaallista povessa.