”Jalovalko”

Kukkuloille AlppienSijas sait sä Jumalalta,Jalovalko; lumen alta,Yksin, kevät-ilmattaLepäät vuoren helmassa.

Siellä, missä salamatLeimahtelee taivahilla,Missä vuohet iloisatHyppii vuorten laitehilla,Missä väijyy kuolema,Kukoistat sä puhtaana.

Näin sun kerran illalla –Ihanamp’ et ollut milloin, –Jyrkän paikan reunaltaSinut tempasin ma silloin,Sinut, kaino kukkanen,Koristus sä Alppien!

Kuten sinä, ihminenTaistelunsa taistelevi,Katsoo ylös taivaasen,Yksin Herraan luottelevi,Jättäin Hänen haltuunsaOman mielivaltansa.