Tytön kiehkura

Sitoo seppelettä impi,Siihen kiertäin laakson liljat,Nurmen ruusut kaunihistiYhdistäen sitoelmaan.Varsin sievään ruusut taipuuLiljain vieress’ ollaksensa,Suloisesti levitellenKumpaisetkin tuoksuansa.

Tuli poika tytön luokseKyselevi neitoselta:«Mikä aatos onpi siinä,Mikä johti päätöksesi,Ettäs olet laakson liljatYnnä nurmen sorjat ruusutSeppeleeksi sommitellut?»

Vastaten nyt tyttö lausuu:«Pelko Jumalan on liljat,Ruusut ovat rakkauttaKallihisen isänmaahan.Niissä onpi esinettäHartauden, toimen mulleKoko elin-ajakseni,Vielä hautaan vaipuessa.»