Hädässä

On usvassa harjut ja usvassa maat on,kehä kirkas huipuilla häivähtää.Arastellen nään lentävän lokkien saaton,mut taivahan ranta kimmeltää.Lyö keinuvin rytmein aaltoset rantaan,mut myrskyn raivo on rauennut.Nyt nouseeko päivä, vai kuolonko antaajo rauhan hauta auennut?

Sa Maria, valtias maan sekä vetten,ilon, tuskan, ilman, mi hohdettahymys yölle suot ja kyynelvettensuot päivän poskille virrata.Joka annat suloisen virvoituksen,mehun nautinnon heelmäin uhkeain,masennat taas alle rangaistuksenja tuskan ja murheen taivuttain.

Vavistuksella päivää tulevaistaodotellut on sieluni hädässään.Minun on kuin jo ruoskaa vinkuvaistatuho, kuolema kantaisi kädessään.Ah, murhe ja tuska elämäämmeniin seuraa kuin kahleet vankiaan,ja paheista unhoa etsiessämmeme myrkkyä janoomme, juomme vaan.

Minä arvoton, Maria, armoas anonsinun ankaran, lempeän. Syntiä tein,sen tiedät, mut sairahan, villin janonmyös tiedät, mi öitteni rauhan vei.Hädän hetkellä apuas huudan, makaansun eessäsi turvaa etsien.Nyt nouseeko päivä usvien takaavai kuolema? Vastaa, sa tiedät sen!Mut yhä vain usvassa harjut ja maat onja kirkkaus huipuilla häivähtää.Arastellen nään lentävän lokkien saaton,mut taivahan ranta kimmeltää.Lyö keinuvin rytmein aaltoset rantaan,mut myrskyn raivo on rauennut.Nyt nouseeko päivä, vai kuolonko antaajo rauhan hauta auennut?